Äitikoiran valinta
Handskes-äiti terveystarkastetaan noin vuoden ikäisenä. Siltä kuvataan lonkat, kyynärpäät, koko selkä ja niska sekä tutkitaan polvet ja silmät. Äitikoiraa ei ole hoidettu sairauksien takia eläinlääkärillä eikä äitikoira myöskään saa olla luonteeltaan vihainen, arka tai pidättyväinen. Tietysti ulkomuodon tulee olla rotumääritelmän mukainen, mutta meillä ei jalosteta titteleitä. Äitikoira ei myöskään ole yliherkkä ruoka-aineille. Muutamia sijoitukoiriani olen poistanut jalostuskäytöstä siltä itseltään tai sen sisarukselta löytyneen vian takia (yhteenkasvaneita nikamia yms)
Isäkoiran valinta
Isäkoiran tulee olla myöskin terveystarkastettu. Valitettavasti kummassakaan rodussa ei ole aina mahdollista löytää koiraa, joka olisi kokonaan läpikuvattu. Corgeilla jopa lonkkakuvatun uroksen löytäminen on työn takana, saatika terveen sellaisen. Tieto sairauksien hoidosta yms. jää uroksen omistajan kertomisen varaan. Luonne on oltava oikeanlainen. Tähän ei riitä kuulopuheet ja kertomiset, vaan sen haluan todeta itse.
Astutus
Tämän pitää sujua "kuin leikki" eli meillä ei siementämistä tai raiskaamista käytetä astutuksen apuna. Jos homma ei luonnistu, yhdistelmää ei ole tarkoitus tehdä.
Astutukset ovat onnistuneet hyvin, yhtä lukuunottamatta. Tästä luonnollisestikaan ei myöskään pentuetta tullut eikä yhdistelmää yritetty uusia seuraavasta kiimasta.
Synnytys
Tähän mennessä kaikki nartut ovat synnyttäneet hyvin ilman sen kummempia synnytysapuja. Yhtään keisarinleikkausta ei vielä ole tehty, toivottavasti niihin ei koskaan joudutakaan. Yhdessä synnytyksen jälkeisessä tilanteessa nartulla on tullut kalkkikramppi.
Meillä koirat synnyttävät ja hoitavat pentunsa ihmisten parissa. Siis niinkuin ihan oikeasti, eikä missään "saunakamarissa", josta niillä ei ole mahdollisuutta olla kontaktissa ihmisiin tai omaan laumaansa. Toki narttu saa synnytysrauhan muulta laumalta.
Pentulaatikko on joko makuuhuoneessa tai olohuoneessa, johon minä muutan noin viikkoa ennen pentujen syntymää ja nukun yleensä noin pari viikkoa synnytyksen jälkeen.
Minun tehtäväni synnytyksessä on katsoa vieressä, että kaikki sujuu ja kirjata syntymäaikoja vihkoon. Narttua häiritsemättä punnitsen pentuja jossain vaiheessa, mutta se ei ole pääasiallisin tehtäväni kun narttu synnyttää.
Olen ensimmäisestä pentueesta lähtien kirjannut kaikki asiat ylös ja sieltä on helppo tarkistaa kunkin nartun synnytyksen kesto yms asiat.
Meiltä ei lähde maailmalle elvytettyjä pentuja. Kaiken pitää sujua luonnollisesti. "Rääpäle"pentuja ei lisäruokita pullolla vaan niillä pitää olla niin kova elämisen voima, että ne selviävät itse. Muutama pentu on syntynyt syntymäpainoltaan pienempänä, mutta ovat kuitenkin itse löytäneet tissille ja selvinneet oman elämänhalunsa turvin. Yleensä tällainen pentu kasvaa sisaruksensa kiinni nopeasti. Luonnonvalinnasta löytyy oikein hyvä kirjoitus täältä
Pentujen hoito
Kun narttu on valmis siihen, että muu lauma saa ottaa kontaktia pentuihin, se tehdään. Yleensä narttu on valmis tähän noin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Mutta jo sitä ennen se itse hakeutuu pentujen nukkuessa muiden joukkoon. Jossain tapauksissa narttu on päästänyt jonkun koirista jo aikaisemmassa vaiheessa pentulaatikkoon. Kun narttu hyväksyy muun lauman pentujen luo, pennut yleensä siirtyvät keittiöön. Meillä koko lauma hoitaa pentuja eikä ketään tarvitse eristää niistä.
Pentujen kanssa puuhataan monta tuntia päivässä. Ne käyvät pihalla, autoajelulla yms. ja tottuvat normaaliin kodin elämään.
Pennut ruokitaan monilla eri ruuilla ja ne tottuvat pentuaikana niin raakaan lihaan, puuroon kuin kuivamuonaankin. Kasvattini ovatkin yleensä hyviä syömään eikä herkkyyksiä ruoka-aineille juurikaan ole tullut (ainakaan minun tietooni).
Pentujen luovutus
Pennut luovutetaan aikaisintaan 9 viikon iässä, rekisteröityinä, väh. 3 x matolääkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina (josta pennun mukana eläinlääkäritodistus)
Handskes-pennut myydään vastuuntuntoisiin koteihin, jotka hakevat elinikäistä perheenjäsentä. Jos et jaksa lukea tätä sivua loppuun, älä ota yhteyttä!
Kasvatinomistajani tulee olla kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista sen verran, että suostuu viemään koiransa terveystarkastuksiin (lonkat, kyynärpäät, polvet, silmät ja mieluiten myös selkä). Näiden tarkastuksen hinta on noin 150-250 euroa, riippuen hieman paikasta ja ajasta. Järjestän yleensä vuosittain joukkotarkastuksia, jossa hinta on hieman alempi, kuin yksittäisen koiran vieminen. Tarkastukset tehdään sen jälkeen, kun koira on täyttänyt vuoden.
Pennun hinta on noin 1 000-1 200 euroa, riippuen hieman vanhemmista yms. Jos pennussa on ominaisuus, joka estää sen näyttelyssä käynnin eli se on ns. kotikoira, hinta on alhaisempi.
Toivon kasvattini omistajien käyvän kerran näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa, jotta koiran rodunomaisuudesta ja rakenteesta saisi jonkinlaisen arvion. Rodusta, sen terveydestä ja harrastusmahdollisuuksista löytyy tietoa rotujärjestön sivuilta.
Meiltä ei voi vain varata pentua, vaan minä valitsen pennunostajat. Joten jos pentu meiltä kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi.
Haluan kuulla pennun kuulumisia myöhemmin ja toivon, että pennunostaja on valmis pitämään yhteyttä silloin tällöin. Autan mielelläni myöhemminkin tulevissa iloissa ja suruissa. Aina kaikki ei elämässä mene, niin kuin on suunniteltu. Jos koiran elämässä tulee vaihe, jolloin sille on löydettävä uusi koti, toivon että kuulen siitä ensimmäisenä ja voin olla avuksi
Pennun luovutusikä
Koiranpennun varhaiselämässä on monia herkkyyskausia.
Uusimpien tutkimustulosten mukaan 7-8 viikkoa on huonoin mahdollinen
luovutusikä. Tästä syystä Handskes-pennut luovutetaan vasta 9 viikon iässä.
- tarpeiden tekopaikka 6-7-viikkoisena. Pentu oppii
parhaiten emältään ulkonkäymisen ja tätä harjoitellaan viimeistään 5 viikon
iästä. Ulkona käydään päivittäin useita kertoja, jotta oppi menee perille.
- sosiaalistuminen 6-8-viikoisina, ympäristöt ja tapahtumat
alkavat kiinnostaa noin 7-viikkoisina. Meillä pentujen kanssa käydään ulkona,
tavataan ihmisiä, ajellaan autolla. Täysipäinen emä opettaa ympäristöön ja
ihmisiin suhtautumisen pennuilleen.
- purutehon hallitseminen alkaa noin 8-viikkoisena Tässä on
hyvänä apuna emä ja sisarukset. Pentu oppii hampaiden maltillisen käytön. Se ei
voi purra holtittomasti ja täysillä vaan saan siitä palautteen emältään ja
sisaruksiltaan
- 6-8-viikkoiset pennut ovat herkkiä stressille. Noin
8-viikkoisina pennuilla on erityinen häiriöille herkkä kausi, jolloin koetut
huonot kokemukset voivat aiheuttaa ongelmia aikuisena. Tästä syystä juuri tuo
tavallinen 8 viikon luovutusikä on riskialtis ainakin herkille pennuille.
Erottaminen emästä ja sisarukista sekä matka ja tutustuminen uuteen ympäristöön
yksinään, on iso stressi pienelle koiranpennulle. Jos koiran kanssa on
tarkoitus viettää 10-15 vuotta, ei viikon odottelu voi olla ylivoimaista, jos
sillä taataan parhaat mahdolliset eväät koiran tulevaan elämään.
Tutkimustuloksia on maailmalla paljon ja niissä on myös
todettu, että liian varhain vieroitetut pennut ovat sairastelevaisempia, ja kuolleisuus on niillä normaalia suurempi.
Liian varhainen vieroittaminen voi altistaa myös ns. eroahdistukselle.
Tutkimuksissa pennun on todettu psyykkisesti kestävän
paremmin eron emästään kuin sisaruksistaan ja pesästä. Luonnonoloissahan emä
voi olla pois tuntikausia hankkimassa ruokaa
Luustoterveys
Handskes-koirien vanhemmat ovat aina luustokuvattuja. Omat
koirani kuvautan aina myös niskan ja selän alueelta ja suosittelen tätä myös
kasvateilleni. Todella moni kasvatinomistajani on kuvauttanut koiransa selän
muun luustokuvauksen yhteydessä.
Niin corgi kuin gööttikin kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin
ja tästä syystä ne ovat matalajalkaisia. Kondrodystrofia on rustokudoksen
kasvun ja ravitsemuksen häiriö, joka tyrehdyttää pitkien luiden kehityksen
raajoissa. Luonnollisesti aineenvaihdunta on häiriintynyttä kehon muissakin
rustokudoksissa ja tämä altistaa myös selän välilevyn ongelmiin.
Kondrodystrofiset välilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti ja tämä muutos voi
alkaa jo pentuiällä. Tällaisen rodun selkä on herkempi vammoille ja etenkin välilevyn
pullistumille. Netistä löytyy paljon tietoa esim nimellä mäyräkoirahalvaus.
Lievemmin välilevyongelmat voivat oirehtia mm
ruokahaluttomuutena, liikkumishaluttomuutena, portaidenkulkuhaluttomuutena,
hyppyhaluttomuutena, ontumisena ja monenlaisena kipuna, esim päätä liikuttaessa
(mm syödessä/juodessa) tai koiraa
nostettaessa. Haparoivat liikkeet, köyristynyt asento, takaraajojen
voimattomuus tai pahimmillaan jopa virtsaamis- ja ulostusongelmat voivat myös
olla oireina. Lisäksi kondrodystrofiset kasvulevyt ovat alttiita vaurioitumaan,
jolloin raajoista saattaa tulla sairaalloisen käyrät.
Myös erilaiset sydämen läppien rakenneviat ovat
kondrodystrofisilla koirilla yleisempiä kuin muilla. Pitkäselkäisen koiran
sydämestä kuuluvaan sivuääneen tulisikin aina kiinnittää erityistä huomiota ja
näiltä koirilta tulisi aina kartoittaa myös selän kunto. Mielenkiintoisena sivuhuomiona mainittakoon
myös se, että monilla normaalirakenteisten rotujen kondrodystrofisilla sattumayksilöillä
ja -linjoilla on havaittu runsaasti erilaisia silmänpohjan rakenteiden
häiriöitä.
Koirilla joiden välilevyjen aineenvaihdunta on häiriintynyt
nähdään usein röntgenkuvissa välilevyjen kalkkeumia. Vaikka ne eivät olekaan
ongelmien aiheuttaja, ne ovat hyvä indikaattori välilevyjen häiriintyneestä
aineenvaihdunnasta ja siten myös koiran välilevysairastelualttiudesta.
http://www.freewebs.com/seriousproblem/rodunterveystilanne.htm#95137504
Välilevytyrän oireet riippuvat siitä nopeudesta ja
voimakkuudesta, jolla tyräytyminen tapahtuu. Äkillisesti ja kovalla voimalla
tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen
kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen.
Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä
tyräytyminen tapahtuu hitaasti ja pienellä voimalla. Verenkierto säilyy aluksi
ennallaan, mutta selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on
suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio
(koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata
vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat
selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset,
tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi
selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet.
Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä.
Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella
selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on
pienempi.
Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet
vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen
halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo
selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa.
Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet,
vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut
kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita
Jos neurologiset muutokset ovat lievät, oireina havaitaan
takajalkojen heikkoutta. Vaikeammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset
liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa ns.
syvä kiputunto on poissa. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää
ennusteen kannalta. Se tehdään puristamalla varpaita voimakkaasti jollain
instrumentilla. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä
kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esim. vinkumalla,
nostamalla päätään, yrittämällä purra tms. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu.
Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa. Noin
viikon kuluttua virtsaputken sulkijalihakset löystyvät ja seurauksena on refleksivirtsaaminen,
jossa rakko tyhjenee osittain pienenkin vatsaontelon paineen takia. Rakko ei
kuitenkaan tyhjene kunnolla.
Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat
kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja
kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Halvausoireet
kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin.
Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten
löydösten, neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella. Selän
huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on
helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita.
Selkärangan röntgenkuvissa voidaan nähdä kaventunut
nikamaväli ja toisinaan selkäydinkanavassa voi näkyä kalkkeutunutta
välilevymassaa. Kalkkeutuneet välilevyt ovat merkki rappeutuneista
välilevyistä, eivät tyrästä. (Yliopistollinen eläinsairaala)
Lonkat
Jostain kumman syystä corgikasvattajat eivät ole katsoneet
tarpeelliseksi kuvata corgien lonkkia. Kovin kattavaa tilastoa ei siis
lonkkaterveydestä ole. Usein kuulee sanottavan, että corgilla kuuluu olla C-
tai D-lonkat. Se on totta, että corgien lonkkamalja on matalampi, kun monen
muun rodun. Mutta onko se alkujaan ollut niin vai onko piittamaton jalostus
vienyt siihen? Jos corgeilla ei kuulu olla parempia lonkkia, miksi niitä sitten
kuitenkin silloin tällöin tulee?
Göötti, joka on sukulaisrotu, ja jonka kasvattajat ovat
kuvanneet koiransa ja tehneet jalostusvalintoja yhdistelmissään, on luuston
osalta melko paljon paremmassa tilanteessa. Gööttien jalostuksessa C-lonkkainen
koira yleensä yhdistetään A-lonkkaiseen. Corgeilla taasen yhdistellään
reippaasti kuvaamattomia koiria. Tosin pelkkä lonkkakirjain ei kerro luuston
kokonaisterveydestä, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Jos lonkat ovat
huonot ja etupään kuvissakin on sanomista, voi vaan arvailla mitä niiden välillä
luustossa on. Selkiä kuvataan vielä aika heikosti myös gööteissä.
Koiran lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa esiintyy erityisesti
suurilla, nopeasti kasvavilla koiraroduilla.Lonkkadysplasiaa esiintyy myös
pienemmillä koiraroduilla ja kissoilla. Tila alkaa kehittyä syntymän jälkeen.
Perintötekijöillä on suuri osuus lonkkadysplasian kehittymiselle, mutta myös
ruokinnallisilla tekijöillä on vaikutusta. Yliruokinta, pennun lihavuus,
altistaa lonkkavian kehittymiselle.
Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen
epänormaali löysyys: nivelkapseli ja reisiluun pään side ovat epänormaalin
löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten.
Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean
muotoiseksi häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity
pyöreäksi. Joskus nivelen löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat
suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen sijoiltaanmeno eli
subluksaatio. Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Vuosina 2000-2010 on syntynyt 1844 corgia, joista kuvattuja 340 kpl (eli 18%). A-lonkat
oli 20 koiralla (6%), B-lonkat 39 kpl
(11%), C-lonkat 146 kpl (43%), D-lonkat 117 kpl (34%), E-lonkat 18 kpl (5%)
Vastaava tilasto gööteillä on syntyneet 1012, joista
tutkittuja 488 kpl (48%). A-lonkkaisia 194 kpl (40%), B 166 kpl (34%), C 110
kpl (23%), D 18 kpl (4%), E 0 kpl
Näitä tilastoja löytyy Koiranetistä, kannattaa tutustua
ennen pennun hankintaa.
Kyynärpäät
Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään suomeksi lyhennettä
KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi)
ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia).
Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, mutta
tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen
Osteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota
esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla,
kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta,
että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti, jotta ne saavuttaisivat teuraskoon
mahdollisimman lyhyessä ajassa. Niitä myös ruokitaan tehokkaasti maksimaalisen
kasvun saavuttamiseksi. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää
nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat
perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä
ruokinta. Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin
yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin
imeytymistä suolistostaan vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista
imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa
kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen
häiriöitä. Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä,
polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös
lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa.
Osteokondroosiongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla
roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän
uroksilla kuin nartuilla.
Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin
4-7 kuukauden iässä. Kyseessä
on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen
nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen
ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi
muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis
dissecans). Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on
muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan
syndroomaan.
Kyynärnivelessä tavallisimmat osteokondroosin
esiintymiskohdat ovat olkavarren mediaalinen nivelpinta (sisäsivun puoleinen
nivelnasta eli mediaalinen kondyyli) sekä irtautunut kyynärlisäke(luutumaton
processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus
coronoideus).
Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan
tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä
ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja
värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu
epänormaali painorasitus. Tämä tekijä aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja
osteokondroosin muotoja. Osteokondroosi aiheuttaa kipua, joka ilmenee
ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä
ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana.
Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen
ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa.
Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea
havaita.
Irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on
helposti todettavissa röntgentutkimuksessa, mutta olkavarrenluun ja
varislisäkkeen muutoksia on vaikeampi todeta tavanomaisella
röntgentutkimuksella. Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen
reuna-alueille kehittyy luupiikkejä, nivelrikkomuutoksia, jotka auttavat
diagnoosin saamisessa.Tarvittaessa kyynärnivelestä voidaan ottaa
tietokonetomografiakuvat, joissa
tietyt irtopalat näkyvät paremmin.
Kyynärnivelen ostekondroosimuutokset voidaan todeta
luotettavasti nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista
suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset osteokondroosin oireet, vaikka
röntgentutkimuksessa ei muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä voidaan
yleensä myös tehdä tarvittavat kirurgiset toimenpiteet: varislisäkkeen
irronneen luurustopalan poisto. Kirurginen hoito, tähystys- tai avokirurgia,
parantaa kyynärnivelen osteokondroosipotilaan ennustetta, mutta silti
nivelrikkomuutoksia kehittyy.
Nivelrikko voi haitata potilasta myöhemmällä iällä.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska
kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi
yleisimmistä koiran ontuman syistä. Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien
erikoiseläinlääkäri
Polvet
Patellaluksaatio = polvilumpion sijoiltaan meno
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat
patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on
virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota
esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla
roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden
mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu
yleensä sisäänpäin (mediaalisesti).
Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden
perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla.
I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II-
ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia.
Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi
sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten
normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen
luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan
tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi
myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. ELL Anu
Lappalainen
Koiran nivelrikko http://www.koirannivelrikko.fi/artikkelit.htm
Tässä tärkeitä artikkeleita luettavaksi:
Pennun vieroittamisikä
Corgien PRA ja sen testaaminen
Corgien "värivirheet" ee-keltainen corgi värigeenit
Gööttien kantakoirat
Gööttien uroslinjat
Gööttien narttulinjat
Paljon artikkeleita ravinnosta
Koiran anatomia
Koiran selkäsairaudet lisää selkäsairauksista välilevytyrä
Kondrodystrofia
Nivelrikko
Lonkkadysplasia Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Eläinlääkäreiden kirjoittamia artikkeleita eri sairauksista yms