Ajatuksia kasvattamisesta sekä pennun hankinnasta

Tässä joitain ajatuksia ja periaatteita minun kasvatustyöstäni. En väitä, että nämä olisivat niitä juuri oikeita ja näin kaikkien tulisi toimia vaan näin minä siitä ajattelen.

Äitikoiran valinta
Handskes-äiti terveystarkastetaan noin vuoden ikäisenä. Siltä kuvataan lonkat, kyynärpäät, koko selkä ja niska sekä tutkitaan polvet ja silmät. Äitikoiraa ei ole hoidettu sairauksien takia eläinlääkärillä eikä äitikoira myöskään saa olla luonteeltaan vihainen, arka tai pidättyväinen. Tietysti ulkomuodon tulee olla rotumääritelmän mukainen, mutta meillä ei jalosteta titteleitä. Äitikoira ei myöskään ole yliherkkä ruoka-aineille. Muutamia sijoitukoiriani olen poistanut jalostuskäytöstä siltä itseltään tai sen sisarukselta löytyneen vian takia (yhteenkasvaneita nikamia yms)

Isäkoiran valinta
Isäkoiran tulee olla myöskin terveystarkastettu. Valitettavasti kummassakaan rodussa ei ole aina mahdollista löytää koiraa, joka olisi kokonaan läpikuvattu. Corgeilla jopa lonkkakuvatun uroksen löytäminen on työn takana, saatika terveen sellaisen. Tieto sairauksien hoidosta yms. jää uroksen omistajan kertomisen varaan. Luonne on oltava oikeanlainen. Tähän ei riitä kuulopuheet ja kertomiset, vaan sen haluan todeta itse.

Astutus
Tämän pitää sujua "kuin leikki" eli meillä ei siementämistä tai raiskaamista käytetä astutuksen apuna. Jos homma ei luonnistu, yhdistelmää ei ole tarkoitus tehdä.
Astutukset ovat onnistuneet hyvin, yhtä lukuunottamatta. Tästä luonnollisestikaan ei myöskään pentuetta tullut eikä yhdistelmää yritetty uusia seuraavasta kiimasta.

Synnytys

Tähän mennessä kaikki nartut ovat synnyttäneet hyvin ilman sen kummempia synnytysapuja. Yhtään keisarinleikkausta ei vielä ole tehty, toivottavasti niihin ei koskaan joudutakaan. Yhdessä synnytyksen jälkeisessä tilanteessa nartulla on tullut kalkkikramppi.
 Meillä koirat synnyttävät ja hoitavat pentunsa ihmisten parissa. Siis niinkuin ihan oikeasti, eikä missään "saunakamarissa", josta niillä ei ole mahdollisuutta olla kontaktissa ihmisiin tai omaan laumaansa. Toki narttu saa synnytysrauhan muulta laumalta.
Pentulaatikko on joko makuuhuoneessa tai olohuoneessa, johon minä muutan noin viikkoa ennen pentujen syntymää ja nukun yleensä noin pari viikkoa synnytyksen jälkeen.
Minun tehtäväni synnytyksessä on katsoa vieressä, että kaikki sujuu ja kirjata syntymäaikoja vihkoon. Narttua häiritsemättä punnitsen pentuja jossain vaiheessa, mutta se ei ole pääasiallisin tehtäväni kun narttu synnyttää.
Olen ensimmäisestä pentueesta lähtien kirjannut kaikki asiat ylös ja sieltä on helppo tarkistaa kunkin nartun synnytyksen kesto yms asiat.
Meiltä ei lähde maailmalle elvytettyjä pentuja. Kaiken pitää sujua luonnollisesti. "Rääpäle"pentuja ei lisäruokita pullolla vaan niillä pitää olla niin kova elämisen voima, että ne selviävät itse. Muutama pentu on syntynyt syntymäpainoltaan pienempänä, mutta ovat kuitenkin itse löytäneet tissille ja selvinneet oman elämänhalunsa turvin. Yleensä tällainen pentu  kasvaa sisaruksensa kiinni nopeasti. Luonnonvalinnasta löytyy oikein hyvä kirjoitus täältä


Pentujen hoito
Kun narttu on valmis siihen, että muu lauma saa ottaa kontaktia pentuihin, se tehdään. Yleensä narttu on valmis tähän noin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Mutta jo sitä ennen se itse hakeutuu pentujen nukkuessa muiden joukkoon. Jossain tapauksissa narttu on päästänyt jonkun koirista jo aikaisemmassa vaiheessa pentulaatikkoon. Kun narttu hyväksyy muun lauman pentujen luo, pennut yleensä siirtyvät keittiöön. Meillä koko lauma hoitaa pentuja eikä ketään tarvitse eristää niistä.
Pentujen kanssa puuhataan monta tuntia päivässä. Ne käyvät pihalla, autoajelulla yms. ja tottuvat normaaliin kodin elämään.
Pennut ruokitaan monilla eri ruuilla ja ne tottuvat pentuaikana niin raakaan lihaan, puuroon kuin kuivamuonaankin. Kasvattini ovatkin yleensä hyviä syömään eikä herkkyyksiä ruoka-aineille juurikaan ole tullut (ainakaan minun tietooni).

Pentujen luovutus
Pennut luovutetaan aikaisintaan 9 viikon iässä, rekisteröityinä, väh. 3 x matolääkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina (josta pennun mukana eläinlääkäritodistus)
Handskes-pennut myydään vastuuntuntoisiin koteihin, jotka hakevat elinikäistä perheenjäsentä. Jos et jaksa lukea tätä sivua loppuun, älä ota yhteyttä!
Kasvatinomistajani tulee olla kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista sen verran, että suostuu viemään koiransa terveystarkastuksiin (lonkat, kyynärpäät, polvet, silmät ja mieluiten myös selkä). Näiden tarkastuksen hinta on noin 150-250 euroa, riippuen hieman paikasta ja ajasta. Järjestän yleensä vuosittain joukkotarkastuksia, jossa hinta on hieman alempi, kuin yksittäisen koiran vieminen. Tarkastukset tehdään sen jälkeen, kun koira on täyttänyt vuoden.
Pennun hinta on noin 1 000-1 200 euroa, riippuen hieman vanhemmista yms. Jos pennussa on ominaisuus, joka estää sen näyttelyssä käynnin eli se on ns. kotikoira, hinta on alhaisempi.
Toivon kasvattini omistajien käyvän kerran näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa, jotta koiran rodunomaisuudesta ja rakenteesta saisi jonkinlaisen arvion. Rodusta, sen terveydestä ja harrastusmahdollisuuksista löytyy tietoa rotujärjestön sivuilta.
Meiltä ei voi vain varata pentua, vaan minä valitsen pennunostajat. Joten jos pentu meiltä kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä ja kerro itsestäsi.
Haluan kuulla pennun kuulumisia myöhemmin ja toivon, että pennunostaja on valmis pitämään yhteyttä silloin tällöin. Autan mielelläni myöhemminkin tulevissa iloissa ja suruissa. Aina kaikki ei elämässä mene, niin kuin on suunniteltu. Jos koiran elämässä tulee vaihe, jolloin sille on löydettävä uusi koti, toivon että kuulen siitä ensimmäisenä ja voin olla avuksi


Pennun luovutusikä
Koiranpennun varhaiselämässä on monia herkkyyskausia. Uusimpien tutkimustulosten mukaan 7-8 viikkoa on huonoin mahdollinen luovutusikä. Tästä syystä Handskes-pennut luovutetaan vasta 9 viikon iässä.

- tarpeiden tekopaikka 6-7-viikkoisena. Pentu oppii parhaiten emältään ulkonkäymisen ja tätä harjoitellaan viimeistään 5 viikon iästä. Ulkona käydään päivittäin useita kertoja, jotta oppi menee perille.

- sosiaalistuminen 6-8-viikoisina, ympäristöt ja tapahtumat alkavat kiinnostaa noin 7-viikkoisina. Meillä pentujen kanssa käydään ulkona, tavataan ihmisiä, ajellaan autolla. Täysipäinen emä opettaa ympäristöön ja ihmisiin suhtautumisen pennuilleen.

- purutehon hallitseminen alkaa noin 8-viikkoisena Tässä on hyvänä apuna emä ja sisarukset. Pentu oppii hampaiden maltillisen käytön. Se ei voi purra holtittomasti ja täysillä vaan saan siitä palautteen emältään ja sisaruksiltaan

- 6-8-viikkoiset pennut ovat herkkiä stressille. Noin 8-viikkoisina pennuilla on erityinen häiriöille herkkä kausi, jolloin koetut huonot kokemukset voivat aiheuttaa ongelmia aikuisena. Tästä syystä juuri tuo tavallinen 8 viikon luovutusikä on riskialtis ainakin herkille pennuille. Erottaminen emästä ja sisarukista sekä matka ja tutustuminen uuteen ympäristöön yksinään, on iso stressi pienelle koiranpennulle. Jos koiran kanssa on tarkoitus viettää 10-15 vuotta, ei viikon odottelu voi olla ylivoimaista, jos sillä taataan parhaat mahdolliset eväät koiran tulevaan elämään.

Tutkimustuloksia on maailmalla paljon ja niissä on myös todettu, että liian varhain vieroitetut pennut ovat  sairastelevaisempia, ja kuolleisuus on niillä normaalia suurempi. Liian varhainen vieroittaminen voi altistaa myös ns. eroahdistukselle.
Tutkimuksissa pennun on todettu psyykkisesti kestävän paremmin eron emästään kuin sisaruksistaan ja pesästä. Luonnonoloissahan emä voi olla pois tuntikausia hankkimassa ruokaa

Luustoterveys
Handskes-koirien vanhemmat ovat aina luustokuvattuja. Omat koirani kuvautan aina myös niskan ja selän alueelta ja suosittelen tätä myös kasvateilleni. Todella moni kasvatinomistajani on kuvauttanut koiransa selän muun luustokuvauksen yhteydessä.

Niin corgi kuin gööttikin kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin ja tästä syystä ne ovat matalajalkaisia. Kondrodystrofia on rustokudoksen kasvun ja ravitsemuksen häiriö, joka tyrehdyttää pitkien luiden kehityksen raajoissa. Luonnollisesti aineenvaihdunta on häiriintynyttä kehon muissakin rustokudoksissa ja tämä altistaa myös selän välilevyn ongelmiin. Kondrodystrofiset välilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti ja tämä muutos voi alkaa jo pentuiällä. Tällaisen rodun selkä on herkempi vammoille ja etenkin välilevyn pullistumille. Netistä löytyy paljon tietoa esim nimellä mäyräkoirahalvaus.

Lievemmin välilevyongelmat voivat oirehtia mm ruokahaluttomuutena, liikkumishaluttomuutena, portaidenkulkuhaluttomuutena, hyppyhaluttomuutena, ontumisena ja monenlaisena kipuna, esim päätä liikuttaessa (mm syödessä/juodessa) tai  koiraa nostettaessa. Haparoivat liikkeet, köyristynyt asento, takaraajojen voimattomuus tai pahimmillaan jopa virtsaamis- ja ulostusongelmat voivat myös olla oireina. Lisäksi kondrodystrofiset kasvulevyt ovat alttiita vaurioitumaan, jolloin raajoista saattaa tulla sairaalloisen käyrät.
Myös erilaiset sydämen läppien rakenneviat ovat kondrodystrofisilla koirilla yleisempiä kuin muilla. Pitkäselkäisen koiran sydämestä kuuluvaan sivuääneen tulisikin aina kiinnittää erityistä huomiota ja näiltä koirilta tulisi aina kartoittaa myös selän kunto.  Mielenkiintoisena sivuhuomiona mainittakoon myös se, että monilla normaalirakenteisten rotujen kondrodystrofisilla sattumayksilöillä ja -linjoilla on havaittu runsaasti erilaisia silmänpohjan rakenteiden häiriöitä.
Koirilla joiden välilevyjen aineenvaihdunta on häiriintynyt nähdään usein röntgenkuvissa välilevyjen kalkkeumia. Vaikka ne eivät olekaan ongelmien aiheuttaja, ne ovat hyvä indikaattori välilevyjen häiriintyneestä aineenvaihdunnasta ja siten myös koiran välilevysairastelualttiudesta. http://www.freewebs.com/seriousproblem/rodunterveystilanne.htm#95137504

Välilevytyrän oireet riippuvat siitä nopeudesta ja voimakkuudesta, jolla tyräytyminen tapahtuu. Äkillisesti ja kovalla voimalla tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen. Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä tyräytyminen tapahtuu hitaasti ja pienellä voimalla. Verenkierto säilyy aluksi ennallaan, mutta selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio (koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset, tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet. Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä. Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on pienempi.
Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita
Jos neurologiset muutokset ovat lievät, oireina havaitaan takajalkojen heikkoutta. Vaikeammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa ns. syvä kiputunto on poissa. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää ennusteen kannalta. Se tehdään puristamalla varpaita voimakkaasti jollain instrumentilla. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esim. vinkumalla, nostamalla päätään, yrittämällä purra tms. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu. Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa. Noin viikon kuluttua virtsaputken sulkijalihakset löystyvät ja seurauksena on refleksivirtsaaminen, jossa rakko tyhjenee osittain pienenkin vatsaontelon paineen takia. Rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla.
Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Halvausoireet kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin.
Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten löydösten, neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella. Selän huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita.
Selkärangan röntgenkuvissa voidaan nähdä kaventunut nikamaväli ja toisinaan selkäydinkanavassa voi näkyä kalkkeutunutta välilevymassaa. Kalkkeutuneet välilevyt ovat merkki rappeutuneista välilevyistä, eivät tyrästä. (Yliopistollinen eläinsairaala)

Lonkat
Jostain kumman syystä corgikasvattajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi kuvata corgien lonkkia. Kovin kattavaa tilastoa ei siis lonkkaterveydestä ole. Usein kuulee sanottavan, että corgilla kuuluu olla C- tai D-lonkat. Se on totta, että corgien lonkkamalja on matalampi, kun monen muun rodun. Mutta onko se alkujaan ollut niin vai onko piittamaton jalostus vienyt siihen? Jos corgeilla ei kuulu olla parempia lonkkia, miksi niitä sitten kuitenkin silloin tällöin tulee?
Göötti, joka on sukulaisrotu, ja jonka kasvattajat ovat kuvanneet koiransa ja tehneet jalostusvalintoja yhdistelmissään, on luuston osalta melko paljon paremmassa tilanteessa. Gööttien jalostuksessa C-lonkkainen koira yleensä yhdistetään A-lonkkaiseen. Corgeilla taasen yhdistellään reippaasti kuvaamattomia koiria. Tosin pelkkä lonkkakirjain ei kerro luuston kokonaisterveydestä, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Jos lonkat ovat huonot ja etupään kuvissakin on sanomista, voi vaan arvailla mitä niiden välillä luustossa on. Selkiä kuvataan vielä aika heikosti myös gööteissä.

Koiran lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa esiintyy erityisesti suurilla, nopeasti kasvavilla koiraroduilla.Lonkkadysplasiaa esiintyy myös pienemmillä koiraroduilla ja kissoilla. Tila alkaa kehittyä syntymän jälkeen. Perintötekijöillä on suuri osuus lonkkadysplasian kehittymiselle, mutta myös ruokinnallisilla tekijöillä on vaikutusta. Yliruokinta, pennun lihavuus, altistaa lonkkavian kehittymiselle.
Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen epänormaali löysyys: nivelkapseli ja reisiluun pään side ovat epänormaalin löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean muotoiseksi häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity pyöreäksi. Joskus nivelen löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio. Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Vuosina 2000-2010 on syntynyt 1844 corgia, joista  kuvattuja 340 kpl (eli 18%). A-lonkat oli  20 koiralla (6%), B-lonkat 39 kpl (11%), C-lonkat 146 kpl (43%), D-lonkat 117 kpl (34%), E-lonkat 18 kpl (5%)
Vastaava tilasto gööteillä on syntyneet 1012, joista tutkittuja 488 kpl (48%). A-lonkkaisia 194 kpl (40%), B 166 kpl (34%), C 110 kpl (23%), D 18 kpl (4%), E 0 kpl

Näitä tilastoja löytyy Koiranetistä, kannattaa tutustua ennen pennun hankintaa.

Kyynärpäät
 Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia).
Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen
Osteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla, kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta, että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti, jotta ne saavuttaisivat teuraskoon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Niitä myös ruokitaan tehokkaasti maksimaalisen kasvun saavuttamiseksi. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat
perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta. Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä suolistostaan vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen häiriöitä. Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa.
Osteokondroosiongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla.
Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä
on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans). Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan syndroomaan.
Kyynärnivelessä tavallisimmat osteokondroosin esiintymiskohdat ovat olkavarren mediaalinen nivelpinta (sisäsivun puoleinen nivelnasta eli mediaalinen kondyyli) sekä irtautunut kyynärlisäke(luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus).
Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja osteokondroosin muotoja. Osteokondroosi aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita.
Irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on helposti todettavissa röntgentutkimuksessa, mutta olkavarrenluun ja varislisäkkeen muutoksia on vaikeampi todeta tavanomaisella röntgentutkimuksella. Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen reuna-alueille kehittyy luupiikkejä, nivelrikkomuutoksia, jotka auttavat diagnoosin saamisessa.Tarvittaessa kyynärnivelestä voidaan ottaa tietokonetomografiakuvat, joissa
tietyt irtopalat näkyvät paremmin.
Kyynärnivelen ostekondroosimuutokset voidaan todeta luotettavasti nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset osteokondroosin oireet, vaikka röntgentutkimuksessa ei muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä voidaan yleensä myös tehdä tarvittavat kirurgiset toimenpiteet: varislisäkkeen irronneen luurustopalan poisto. Kirurginen hoito, tähystys- tai avokirurgia, parantaa kyynärnivelen osteokondroosipotilaan ennustetta, mutta silti nivelrikkomuutoksia kehittyy.
Nivelrikko voi haitata potilasta myöhemmällä iällä. Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi yleisimmistä koiran ontuman syistä. Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Polvet
 Patellaluksaatio = polvilumpion sijoiltaan meno

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti).

Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. ELL Anu Lappalainen
 Koiran nivelrikko http://www.koirannivelrikko.fi/artikkelit.htm





Tässä tärkeitä artikkeleita luettavaksi:
Pennun vieroittamisikä
Corgien PRA ja sen testaaminen
Corgien "värivirheet"  ee-keltainen corgi  värigeenit
Gööttien kantakoirat
Gööttien uroslinjat
Gööttien narttulinjat
Paljon artikkeleita ravinnosta
Koiran anatomia
Koiran selkäsairaudet  lisää selkäsairauksista välilevytyrä
Kondrodystrofia
Nivelrikko
Lonkkadysplasia Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Eläinlääkäreiden kirjoittamia artikkeleita eri sairauksista yms